Lemminkäinen skulaa

Kun Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä alkoivat rummut soida, niin minä olin heti valmis bileisiin. Huikeat rytmitykset ja näyttelijöiden svengi tempasivat mukaansa Lemminkäisen menoon. Juha Hurmeen Finlandia-palkittuun Niemi-kirjaan pohjautuva näytelmä oli runsas keitos erilaisista aineksista.

Näytelmän pohjalla olivat kesäteatterimaiset teemat seksi ja kalja ryyditettynä pälkäneläisellä kotiseutuhuumorilla, hiihtohurmoksella ja vanhanaikaisella piirtoheittimellä. Liemeen oli lisätty työhyvinvointiliikuntaa ja naapuripilkkaa Vantaan suuntaan. Välillä en tiennyt, mille näytelmässä nauroin omalle vai naapurin mielikuvitukselle.

Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus, sillä taitavalla tavalla Hurme syötti katsojille historiaa, elämänkatsomusta ja filosofiaa. Tarinaan oli piilotettu monella tasolla älykkäitä huomioita maailman menosta ja ihmisen raadollisuudesta. Aikamoinen kudelma oli tämä Lemminkäisen tarina. Näytelmän kieliasu istui hyvin tarinaan. Välillä se sointui sievästi kalevalalaisittain, välillä haistatteli pitkät kuin katujätkä konsanaan.

Haluan erityisesti nostaa esille näytelmän upean musiikin, joka oli Petra Poutanen-Hurmeen käsialaa. Yhdessä muusikoiden Oskari Lehtosen ja Jesse Ojajärven kanssa he loivat koko näytelmän kestävän upean äänimaiseman. Näyttelijät hoitivat oman osuutensa musiikista hienosti. Moniääninen laulu ja soolot olivat nautittavaa kuultavaa. Kansanmusiikkimainen lyyrisyys sopi hyvin näytelmän herkkiin maisemiin. Hienoa, minä olin aivan myyty!

Hurmeen klaanin kolmannen jäsenen Saara Hurmeen koreografiat tansseissa ja ryhmäkohtauksissa olivat loistavia, kuten myös näyttelijät näissä koreografioissa. Esityksessä loisti vahva fyysisyys ja syvältä lähtevä ilmaisu.

Oli hauska yhdistelmä lukea Hurmeen Niemi-kirja ja heti perään käydä katsomassa Lemminkäinen-näytelmä. Kirjan lukeminen auttoi ymmärtämään joitain asioita näytelmässä. Toisaalta niistä kumpikin on ihan oma juttunsa. Yhteistä molemmille on Hurmeen runsas ja rempseä kielenkäyttö, sekä vapaamielinen ja rento suhtautuminen asioihin ja ilmiöihin. Komedia oli hersyvän hauska, kun vain antoi luvan aallon viedä. Hyvin se toimi, Lemminkäinen skulasi mainiosti.

MUTTA…näytelmän loppukohtaus tuli aivan puskista. En tiennyt, mitä olisin ajatellut. Menkää katsomaan näytelmä ja kertokaa, mikä on tulkintanne loppumonologista. Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa..ehkä Hurme hihittää jossain….

Hurmeen Niemi-kirjan postaus löytyy blogistani https://blyygiblumsteri.wordpress.com/2018/03/03/hurmaava-hurme/

Näytelmän tarjosi blogisteille Kansallisteatteri. Postauksen kuvat Kansallisteatteri / Tommi Mattila

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s