Albaaniperheen tarina

Valitsetko luettavia kirjoja niin, että tarkistat viimeisestä luvusta, onko tarinalla onnellinen loppu? Minusta saa varmemmin elokuvaseuraa, jos voi vakuuttaa, että elokuva on juuri minulle sopiva. Tämä tarkoittaa sitä, että lopussa paistaa Happy end, onnellinen loppu.

Pajtim Statovcin menestyksekäs esikoisromaani Kissani Jugoslavia (2014) on sovitettu Kansallisteatterin lavalle. Se on kasvutarina eri kulttuurien väliin jäävistä ihmisistä, perhesuhteista sekä oman paikan etsimisestä ja todellisen rakkauden löytymisestä. Onneakin on siis tiedossa.

Helpolla ei katsoja kuitenkaan pääse. Kulttuurien erot lyövät kasvoille ja kipeät ovat kasvukivut niin tulijoilla kuin vastaanottajilla. Tiet ovat mutkaiset Kosovosta kohti onnen maita. Statovci on osannut kuvata hyvin tuota matkaa. Statovcin oma perhe on muuttanut Kosovosta Suomeen Pajtimin ollessa kaksivuotias. Kuinka paljon hän on hyödyntänyt romaanissaan omakohtaisia kokemuksia jää arvailujen varaan.

Willensaunan näyttämön neljä näyttelijää kertoivat tarinaa vahvasti ja uskottavasti. Hetkeksikään ote ei herpaantunut vaan katsojat pidettiin imussa mukana. Varsinkin Toni Harjajärvi pääroolissa Bekiminä kannatteli hienosti yhteistä kulkua. Vaikka aihe on raskas, niin monella tavalla onnellinen loppu antoi toiveita paremmasta huomisesta ja uudesta mahdollisuudesta. Kansallisteatterin näytelmä haastoi hyvällä tavalla miettimään, mikä on minun vastuuni ja osani siitä, että mahdollisimman monella tarinalla on onnellinen loppu.

Teatterielämyksen tarjosi Kansallisteatteri ja valokuvat Tommi Mattila.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s