Kuka luulet olevasi?

Teinin kanssa teatterissa

Oliko tämä nuorisoteatteria nuorille?

Teini: Aiheet koskettivat lukiolaista ihan läheltä. Kaikki alkoi lukion jälki-istunnosta. Teemat olivat sellaisia, jotka tulevat lähes jokaiselle nuorelle vastaan jollain tasolla. Jokaisella meistä on omat haasteemme taustalla, mutta ne eivät ole koko identiteettimme. Jos ongelmat eivät kuitenkaan suoraan kosketa itseä, kamppailee joku kaveri tai tuttu niiden kanssa. Tämä siis oli mielestäni nuorisoteatteria etenkin nuorille, mutta ketään pois sulkematta.
Minä: Tämä oli nuorisoteatteria nuorille, siis nuoria näyttelijöitä kertomassa nuorten elämästä nuorille. Mutta vanhempikin katsoja löytää esityksestä hienoja ja tärkeitä näkökulmia. Esiintyjät olivat nuoria, mutta ammattiin valmistuvia, joten mistään amatööriteatterista ei ollut kysymys.
Suosikkityyppisi?
Teini: Seurasin aluksi maailmanparantaja Zaffrea ja tykkäsin hänestä.
Minä: Siri

Äänestitkö tekstiiliveron puolesta?

Teini: Kyllä, äänestin. Aluksi mietin mitä se tarkoittaa mutta äänestyksen yhteydessä asiaa oli argumentoitu ja avattu. Lakialoitteen perustelu oli ehkä hieman puolueellinen ja tämä saattoi vaikuttaa äänestykseeni.
Minä: Äänestin kyllä.
Mistä pidit esityksessä eniten?
Teini: Oli hauskaa päästä mukaan esitykseen. Jo se, että oli konkreettisesti tapahtumien keskellä oli hauskaa, mutta pääsin myös esimerkiksi välittämään viestiä näyttelijältä toiselle. Istuin hetken koululakossa ilmaston puolesta ja osallistuin salaisiin bileisiin. Tykkäsin siitä, että pääsin osallistumaan. Ketään ei pakotettu mihinkään ja minulta kysyttiin aina, että haluanko ja onnistuuko tämä.
Minä: Energinen ja taidokas näyttelijäkaarti. Kantaaottava tarina. Hieno paikka esitykselle, joka oli muunnettu loistavalla tavalla tapahtumapaikaksi. Melkein toivoisi ettei sinne ikinä tulisikaan perinteistä istumakatsomoa. Mahdollisuus osallistua tai vain seurailla sivusta. Hiljainen huone. Lipun hintaan kuului teetä ja sympatiaa.
Ketä bongasit yleisössä?
Teini: Jotain tuttuja kasvoja, mutta en tunnistanut nimeltä.
Minä: Bongasin yleisön joukossa kouluikäisiä, näyttelijöiden kavereita ja vanhempia, konkarinäyttelijöitä ja Jenni Haukion.
Mikä ajatus jäi päällimmäiseksi esityksestä?
Teini: Otteita oli aivan ihana teatteriesitys. Se oli täysin jotain muuta, kuin mihin olen tottunut. Teatterissa pohditaan usein neljättä seinää ja sitä, että uskalletaanko tätä mystistä seinää rikkoa. Ongelmaa ei tainnut tällä kertaa olla, sillä kun seinää ei koskaan rakenneta, ei sitä tarvitse rikkoa.
Minä: Piristävän erilainen esitys, jossa oli vahvaa latausta ja sopivalla tavalla mahdollisuutta elää mukana omalla henkilökohtaisella tavallaan. Menisin uudelleen ja suosittelen kaikille muillekin kuin teineille ja ilmastoahdistuneille.

Tällaisissa ajatuksia synnytti Kansallisteatterin Vallilan Konepajan näyttämön esitys Otteita. Esitys on ammentanut aiheita helsinkiläisten nuorten haastatteluista. Näytelmä nostaa esiin mm. nuorten kokemuksia kriiseistä ja niistä selviämisestä. Kansallisteatteri on toteuttanut esityksen yhteistyössä Teatterikoulun dramaturgilinjan ja Tampereen yliopiston teatterityön tutkinto-ohjelman kanssa. Kuvat Tuomo Manninen. Yhteistyössä Kansallisteatterin Blogistiklubi. Teoksen arvioi kanssani Teini.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s